tiistai 23. toukokuuta 2017

Viikon vanhoja


Ihanaiset Kaski ja Kytö ovat jo reilun viikon ikäisiä. Ne ovat kasvaneet hurjasti viikossa, mikä nyt ei liene varsinaisesti mikään ihme - kahdelle pennulle maitobaari on melko runsas.
Saaga on vieläkin hyvin tarkka pennuistaan, ja saa viettää niiden kanssa aikaa mahdollisimman rauhassa. Pidemmille lenkeille se kyllä lähtee mielellään, mutta seuraa mm. käsittelytilaisuuksia tarkkaavaisesti vieressä.

Eilen Kytö avasi pojista ensimmäisenä silmänsä. Kaski seurannee hyvinkin pian perästä.
Ensimmäinen viikko on kulunut nopeasti, varsinkin kun pentuja ei tarvitse hyysätä yhtään ylimääräistä. Ne syövät ja nukkuvat, ovat tyytyväisiä elämäänsä ja Saaga hoitaa oman tonttinsa hienosti.

Kuvissa ensin Kaski, sitten Kytö.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pieniä prinssejä


He ovat täällä - Saagan ja Voiton pojat!
Kaikenlaista yllätystä Saaga meille järjestikin synnyttämällä torstaina, vuorokaudella 59. Anna laittoi minulle töihin viestiä, että Saaga on kotosalla levoton ja läähättää, lämmöt 37,2. Arvoimme siinä sitten, olisiko lämpöjen lasku ollut yöllä ja odotimme että lämpö lähtisi nousuun. Sitä ei koskaan tapahtunut, eikä Saagan käytöksessä tapahtunut suurempaa muutosta. Tässä vaiheessa kuitenkin arvelimme synnytyksen tapahtuvan viimeistään perjantaina.

Kävin Muuran kanssa pentukurssilla ja kaupassa, Anna päivysti kotosalla. Saaga jatkoi edelleen levottomuutta ja lämmöt pysyivä 37 tietämillä. Illalla yhdeksän aikaan lämpö käväisi 36,9 ja puoli tuntia myöhemmin soitin Suonenjoelle Saagan haltijoille - Saagana supistaa!
Anna lähti käyttämään isoja koiria pissalla, ja samassa hetkessä menivät vedet. Aikamoisen nopeaa kehitystä, etten sanoisi.

Siihen se nopeus sitten loppuikin, sillä ensimmäinen pentu ei meinannut ottaa syntyäkseen. Vajaan tunnin ponnistamisen jälkeen pussin suu alkoi näkyä, mutta ei merkkiäkään siitä että pentu olisi oikeasti tulossa ulos. Kävelytin Saagaa sisällä ilman merkittävää apua. Kun pennun pussi meni rikki, soitin äkkiä päivystykseen että täältä tullaan. Kävi kuitenkin juuri niin, kuin yleensä tällaisissa tapauksissa käy: Saaga pääsi rappukäytävään saakka, kun pentu sitten otti ja syntyi. Se oli elossa ja hyväkuntoinen, hoidettiin äkkiä ensimmäiset toimenpiteet siinä rapussa ja mentiin takaisin sisälle. Tässä vaiheessa kello oli jo yli yhdentoista illalla, joten pahoittelut vain kaikille naapureille.

Silloin syntyi Kaski, 244g.


Kasken syntymää seurasi pitkä tauko, jonka aikana myös Saagan oma perhe ehti meille seuraamaan synnytystä. Saaga-parka oli vuorokauden valvomisen jälkeen aivan rätti, ja kun pari tuntia myöhemmin oli aika pusertaa toinen pentu ulos, oli myös siinä tekemistä. Onneksi reitti oli Kasken jäljiltä paremmin auki ja liikuttaminen tuotti nopeasti toivotun tuloksen.

Yhden aikoihin yöllä syntyi Kytö, 265g.



Pentujen määrä jäi lopulta näihin kahteen, vaikka ultra useampaa lupailikin. Pennut ovat alusta asti olleet todella virkeitä ja elinvoimaisia, eikä Saagallakaan ole ollut ongelmia äitikoiran rooliin sopeutumisessa. Se hoitaa pentujaan valtavan keskittyneesti, maitoa tulee ja pupsit kasvavat tasaisen varmasti.
Etenkin Kaski on näin parin päivän ikäisenä kuin ilmetty isänsä! Voi kun näistä tulisikin yhtä ihania kuin vanhempansa.


perjantai 5. toukokuuta 2017

Arjessa


Nyt ollaan niiiiiin bäck in harrastusbisnes, ettei tosikaan! Ja se on ihanaa!
Muutakin ihanaa on ehtinyt tapahtua, Saaga nimittäin muutti meille viikonloppuna. Sen mahassa käy myllerrys, ja muutenkin pikkukoira on kovin leveä. Reilun viikon kuluttua meillä pitäisi olla pieniä sheltinpoikasia taas pentulaatikon täydeltä.
Olen myös luvannut itselleni, että kun tästä pentukeväästä selvitään, lähden viikoksi ulkomaille ilman yhden yhtä koiraa. Se tulee takuula tarpeeseen kahden pentueellisen jälkeen.

Meelan kanssa tehdään agilityä tuttuun tapaan tiistaisin valmennusryhmässä. Meela on ollut hyvänä, hirveän nopea ja ihan kuin ei oltaisi tauolla oltukaan. Vielä se väsyy aika nopeasti, ja treenit olen pitänyt tarkoituksella melko kevyinä. Kohta ollaan kuintenkin taas kunnolla iskussa ja ensimmäiset kisat on jo merkattu kalenteriinkin. Kevyt tavoite on käydä tekemässä kaksi nollaa ennen SM-kisoja, jotta päästäisiin pikkukoiran kanssa sinne.

Lappeenranta kutsuu kyllä joka tapauksessa, sillä Minttu valittiin PoKSin minijoukkueeseen. Mummikoira pääsi nyt pienelle agilitytauolle, sillä viimeisissä treeneissä se on tuntunut tahmealta, enkä ole halunnut treenata sillä ennen kuin mahdolliset jumit on kropasta hoidettu. Sen sijaan olemme tehneet rally-tokohommia senkin edestä. Viimeksi toissapäivänä Mintu teki lyhyen kisanomaisen suorituksen täysin hiljaa, mikä on omalta osaltaan ihan merkinnän arvoinen asia.



Anna videoi viime tiistain treenit Meelan osalta. Siellä hän viipottaa! Treenilistalla meillä on lähinnä erilaisia erotteluita ja vaikeita kulmia, sillä perusosaaminen on tutulla ja turvallisella tasolla. Lisäksi kääntymisiä pitää vähän harjoitella, mutta varmasti vielä pennuista palautuva kroppa vaikuttaa omalta osaltaan asiaan, joten en ole huolissani. Aikoihinhan Meela ehtii vähän laajemmillakin kaarroksilla.


Muuran pentukurssi alkoi tällä viikolla, ja sitä on ollut pari kertaa. Pikku-Moonille kurssi tekee hyvää, kun häiriönä on muitakin kuin tuttuja koiria. Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme kontaktia, imuttamalla seuruuta ja sivulla istuskelua. Vielä Muura ei ole opetellut noin vaikeita juttuja kotona, vaan perusasentoa on pohjustettu vatitempulla ja seuraamisenkin opetan perusasennosta perusasentoon jahka sen aika on. Tärkeää on kuitenkin oppia työskentelemään häiriössä! Uutena temppuna Muura harjoitteli myös selän takaa kiertämistä, ja siitä voikin tulla meille rallytemppu.
Toisella kerralla harjoituksena oli lähinnä mukana kulkemista häiriössä, minkä Muura handlasikin hienosti.




Meidän lenkkireitit sulaa pikkuhiljaa talven jäljiltä ja purtsillakin pääsee jo lenkkeilemään. Koirat rakastavat purualustaa, siinä on niin hyvä juosta.
Viikonloppuna Meelan kanssa kirmataan yhdessä agilitykoulutuksessa, Mintun kanssa koirahierontakurssilla ja sitten onkin kohta taas kisat! Kivaa on luvassa.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lillipilli Outokummussa


Pikku-Lillin kanssa tehtiin viikonloppuna nopea näyttelyreissu Outokumpuun. Lähinäyttelyissä ei ehdi edes tulla näyttelyfiilis - ei aamuyön heräämistä, kuolemanväsyneenä ajamista tai koko viikon suunnittelurumbaa. Vain normaali aamu, fiinit näyttelyvaatteet ja puolen tunnin ajomatka.

Outokumpuun mennessä satoi lunta. Sellainen kevät. Meidän onneksemme myös maa oli jäässä, ja Gisli pääsi kuivin tassuin sisään halliin. Myöhemmin päivällä tulleille piha ei ollut yhtä armollinen.

Asemoimme itsemme kehän laidalle odottamaan. Arvostelu oli nopsakkaa, ja aivan yllättäen menossa olikin paras uros-kehä. Apua! Onneksi olin laittanut Gisliä nätiksi jo hyvän tovin, joten sen suhteen ei tullut paniikkia. Pikainen kehäänmeno näkyi kuitenkin siinä, että Gisli oli todella levoton ja etsi Annaa yleisöstä. Juoksuttamisen jälkeen se kuitenkin rauhoittui, ja malttoi yksilöarvostelussa käyttäytyä oikein maltillisesti. Pöydälläkin meni hienosti!

Tiukan linjan pitänyt tuomari antoi Gislille ERIn, ja näin päädyimme kilpailuluokkaan kolmen muun junnunartun kanssa. Lilli tiputettiin jonossa kolmanneksi, ja tuloksemme olikin sitten JUN ERI3.
SA jäi saamatta, kenties niukan turkin takia nyt sitten.


"Feminin tik med fina linjer och utmärkta rörelsen. Litet tunn i huvud och benstomme. Ej i bästa päls i dagen. Byggt på fina linjer"
Tuomari: Dan Ericsson, Ruotsi.

Outokumpu oli viimeinen näyttely tälle keväälle. Seuraavaksi meidät nähdään ehkä Joensuun näyttelyssä. Saa Gislikin vähän kasvatella turkkiaan!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisromaani


Pääsiäisloma. Meillä päin se tietysti tarkoitti kokonaista neljää päivää täytettynä erilaisilla koirajutuilla aina kisoista pennun sosiaalistamisreissuihin. Täydellistä! Täytyy tosin myöntää, että hirmu hyvä että välillä pitää käydä töissäkin - näin aktiivisella tahdilla joka ikisestä meidän koiristamme tulisi varmasti kaameita hyrriä, jotka flippaisivat vapaasta viikonlopusta totaalisesti.

Perjantaina aloitettiin viikonloppua agilitykisojen merkeissä. Odotukset kisapäivästä olivat viime vuoden tapaan korkealla. Piti olla aurinkoista, lämpötilat plussan puolella, piha niin mutavellissä että koirat saisi pestä kisapäivän jälkeen. Oli sitten pakkasta ja vähän lumisadettakin.
Minttua kylmä keli haittasi, ja tuntui koko päivän tahmealta. Lämmittelin sitä erityisen huolella, ja loppua kohti mummikoira tuntuikin vertyvän. Radat olivat kuitenkin aikamoista kuraa, kun meno ei ollut yhtään sama kuin treeneissä ja koira ei irronnut yhtään mihinkään. Pari vitosta ja yksi hylsy tehtiin, ja kisapäivä oli kyllä muuten kokonaisuutena mukava. Ei enää pakkaskisoja meille!


Kisojen jälkeen nappasin Muuran mukaani ja suuntasimme läheisille kukkuloille pentutreffeille. Sattui nimittäin niin onnekkaasti, että tuttavapiiriin on juuri hankittu pari viikkoa Muuraa nuorempi mudipentu Nasti! Tällä kertaa Muura oli leikeissä vähän raju ja päällekäyvä, mutta Nastia se ei onneksi haitannut. Taitaa kuitenkin käydä niin, että pari viikkoa tästä eteenpäin Muura on se, joka häviää leikeissä vähän isommaksi kasvavalle mudinalulle.

Muutama tunti ehdittiin välissä levätä ennen kuin käytiin samassa paikassa leikittämässä pentuja yhdessä Iitan kanssa. Muura sai leikkikaverikseen tällä kertaa vanhemman Jazzin, jota pikkusheltti vähän jo väistikin. Juoksuleikkeihin Muura lähti kuitenkin mielellään mukaan.
Kuvittelin pentukoiran väsyvän kaksista leikkitreffeistä, mutta vielä mitä - Muura meuhkasi menemään tavalliseen tapaansa koko illan ja laittoi vielä päreiksi yöaitauksensa sanomalehdetkin.


Lauantaina koirien väsytysprojekti alkoi jo varhain, kun läksimme Annan ja Gislin kanssa käymään Pärnävaaralla kisoissa. Muura pääsi ensimmäistä kertaa kisaturistiksi. Kisapaikalla oli ajatus harjoitella etenkin muiden koirien ohituksia ja kisaympäristön ääniä, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Välillä jännille jutuille piti haukkua, mutta käskystä Muura ottaa hyvin kontaktia nakkien toivossa. Toisinaan pentu pääsi syliin katsomaan tuttujen kisaratoja, ja pari tuntia kisapaikalla vietettyään se sammui saman tien autoon!

Ilta menikin mukavasti naapurissa grillijuhlien merkeissä. Ei haitannut, vaikka oli pakkasta ja satoi lunta. Ruoka oli hyvää ja seura loistavaa.
Harmi kyllä ilman takkia grillaamisesta seurasi vain kuume, joten seuraava päivä meni sitten sängyssä koomaten. Minun nukkuessani pieni musta koira laittoi päreiksi mm. isojen koirien pedin. Onneksi illaksi suuntasimme mökille Liperiin, ja koirat saivat purkaa energiaansa pihapiirissä ja metsässä juoksennellen.


Maanantain ohjelmistossa olivat isojen koirien rallymöllit. Muura lähti mukaan kisaturistiksi, Minttu ja Meela kisailemaan. Meelan kanssa ei tietysti olla harjoiteltu koko pentuaikana kovinkaan tasaisesti, mutta uskoin noin koulutetun koiran osaavan kyllä kaikki temput. Ja osasihan se! Meela toimi radalla todella hyvin, teki jopa istu-seiso-kierrä koiran ympäri -tempun oikein ja sai 78 pistettä. Yksi kylttimoka mahtui mukaan, joten siitä sitten -10p.

Minttu taas oli ihan pärinöissään, koska kisapaikalle mentiin ensimmäisenä aamulla. Se räksytti kaksi ensimmäistä kylttiä, ja rauhoittui sitten tekemään kun tuli vähän vaikeampia tehtäviä. Keulia ja edistää se meinasi ja haukahteli aina silloin tällöin. Hyväksytty tulos oltaisiin kuitenkin saatu, olisiko ollut 75p.

Muuran kanssa harjoittelimme lähinnä hengailua ja häkissä oloa, sekä lisäksi vähän kostetusalustaa ja istumista. Muura oli kisapaikalla oikein reippaana, ja loppupäivästä rauhoittui hienosti vielä omaan mökkiinsä nukkumaankin. Olemme harjoitelleet häkkikäyttäytymistä aina hallilla, ja Muura osaa nykyään odottaa kiltisti lupaa ja mennä häkkiinkin melkein aina käskystä.

Loma tuntui loppuvan lyhyeen, mutta niin ne taitavat aina tehdä. Onneksi kohta on taas yksi pidennetty viikonloppu, kun vappu tulee ensi kuun alussa vastaan. Vappuna haen myös Saagan meille. Ultrassa sen mahassa näkyi neljä pentua, joiden syntymää odotellaan toukokuun puolivälin paikkeille.